Lapi Turhuuden

<p>Ikuisessa tyhjyydessä vaeltavat varjot Ilmeittä, eleittä kuten aina Aina tyhjyyden reunalle asti Ja siirtyvät turhuudesta iäisyyteen, pysähtyvät</p><p>Ja rangat seisovat hiljaa Metsässä, jossa mikään ei liiku</p><p>Äänettömät huudot, vaientunut melu Kantautuvat korviin, jotka eivät kuule Mitättömät sanat, tyhjät lauseet Huomaa vain se, joka ei niitä ymmärrä</p><p>Kuin koski turhuus liikkuu Velloo kuin suo paikoillaan Vain ajan myötä vesi haihtuu Pian sataakseen taas takaisin</p>